Silmiini sattui keltainen pahvinpala, joka oli ihan minulla lapsena olleiden varastolaatikoiden väristä. Olen vähitellen alkanut kääntää ajatuksia tulevaan 70-luvun taloon, joten tein pahvista muutaman laatikon sisustusta täydentämään.

En olisi ikinä uskonut, että kaipaisin vielä joskus kouluaikojen matematiikkatunteja, olisi kannattanut jotain kuunnella....

Minullahan on musta aukko aivoissa matematiikan kohdalla ja kuten alla näkyy, minulle ei ole todellakaan helppoa miettiä, miten laatikoihin saa oikeat mittasuhteet. Pohja ja kansi ovat korkeudeltaan erilaisia ja kansi vielä pari milliä suurempi. Oli siinä näillä aivoisoluilla tekemistä. Koekappaleitakin piti tehdä monta ennen kuin kötökset alkoivat vaikuttaa laatikoilta.

Tulevaa tarvetta varten keksin kyllä kirjoittaa mitat yhden laatikon sisään talteen.

Nukkiskerhon näyttelyn purkajaisissa saimme aivan mahtavan yllätyksen. Nallu oli tehnyt meille kaikille minikokoisen albumin, jossa oli kuvat kaikista näyttelytavaroista.

Ei voisi olla hienompaa muistoa näyttelystä kuin tämä !

Kerhosvapissa minulla kävi tuuri kun sain yllätykseksi Nallun tekemän paketin. Eväsretki voi alkaa kun koossa on retkiliina,noin herkulliset leivät ja aivan upea kannu. Kiitos Nallu !

Kuopion seudun Nukkis-kerhon näyttely oli Risuharjun palvelukeskuksessa muutaman viikon ajan.

Katsojia näyttelyssä oli ihan mukavasti, vieraskirjaankin kertyi noin 140 nimeä. Itse tein varmasti yhden katsojan kävijäennätyksen koska sain ihailla minitöitä vähintäänkin kerran päivässä.

Me näyttelyn koonneet nukkislaiset seisoimme pitkän tovin haikeina näyttelyn ääressä, mutta purettavahan se kuitenkin oli.

Ainahan sitä voi alkaa suunnitella seuraavaa kertaa samalla kun kerhon kokoontumiset jatkuvat syksyllä.

Nukkekodit saimme näyttelyn ajaksi lasin taa suojaan vapaaehtoistyötä tekevien vaarien kahvilaan.

Halusimme kiittää ryhmää johtavaa Einoa ja muita upeaa työtä tekeviä vaareja ja tein heille kiitokseksi Vaarin kammarin pienoismallin.

Eino tässä kaatelee kahvia asiakkailleen ja kirpputorilta löytynyt poikanukke sai uuden elämän vaarina.

KIITOS RISUHARJU JA KIITOS VAARIT !

Minä olen vakaasti päättänyt, että en osta kirpputorilta mitään ennen kuin työhuoneessa oleva tavaramäärä on vähentynyt, mutta kuitenkin ajattelin vain vähän kurkistaa kevätkirppiksen myyntipöytiä...

.... no, mukaan tarttui hienoja munakuppeja, jotka sopivat mainiosti vaikka kellariin juureskoreiksi.

Sitten nämä minutaulut odottivat ostajaansa ja olihan ne korjattava kassiin.

Pari nukkea myös poimin mukaani ja onneksi poimin, kun miespuolista nukkea tulinkin tarvitsemaan seuraavaan työhöni.

Täältä katsoen kaukana etelässäkin harrastetaan intohimoisesti nukkekotiasiaa jopa siinä määrin että Matti ja Sirkka tekivät asiakseen matkan katsomaan Kuopion seudun Nukkis-kerhon näyttelyä.

Koska tiesin että näinä päivinä koittaa Sirkalle myös täysipäivänen mahdollisuus uppoutua minimaailman lumoihin, niin halusin tehdä hänelle aiheeseen liittyvän pienen lahjan.

Mietin pitkään, mitä keksisin ja sitten yhtenä iltana kävi väläys, mitäpä muuta voi eläkkeelle jäävälle nukkekotiharrastajalle tehdä kuin työpajan pienoismallin. Tässä siis tulos pitkästä mietinnästä ja yhden illan askaroimisesta.

Sirkalla on oikeastikin nukkekotipaja kellarin nurkassa .

Pöydälle on kertynyt monenlaista työkalua ja tarviketta.

Sirkka tosin totesi pöydän olevan aivan liian siisti jos sitä vertaa todellisuuteen, mutta tiedä häntä.

Sirkan pajassa on tietysti oltava kissa, sillä hän on todellinen kissa-ihminen eivätkä hiiretkään sitten uskalla mellastella nurkissa kun vahti on paikalla.