Eli ei kuin timpurin kynä teräväksi ja töihin kiinni...
Piirustuksia taloon ei ollut olemassakaan. Liikkeelle lähdettiin netistä printatuilla kuvilla mielestäni mukavan näköisistä taloista.
Veljen filmivanerit joutuivat uudenlaiseen käytöön kun talon osat alkoivat hahmttua.
Ensimmäisen illan tulos pinossa. Kannattaisi ehkä miettiä asoita valmiimmaksi etukäteen niin eteneminen olisi nopeampaa. Minulla vain on tapa tehdä ensin ja ajatella vasta sitten, enkä ollut pahemmin miettinyt talon mittoja tai muuta epäolennaista etukäteen .Alussa ollaan kuitenkin ja talon teko jatkuu.
Äiti teki varsinaisen työn ja minä keskityin ikkunoiden sahaamiseen opiston sähkösahalla. Ei kyllä ole kovinkaan suorassa nuo kulmat. No äiti lohdutti että maalari peittää timpurin puutteet eli listaa tulee kulumaan kun yritän saada ikkunoista vähemmän vinoja.
Puutyöpiirin miehet vähän hymähtelivät töillemme, mutta varsinainen tuijotus alkoi kun kaivelin roskalaatikosta kassillisen aarteita. Hylkylaatikosta löytyi listanpätkiä ja puupalikoita eri puulajeista. Aivan ihania miehet kuitenkin olivat, sillä illan lopuksi mukaani lähti heiltä lahjaksi saatuja höylättyjä listoja ja rakennuslevyjäkin. Minulla ei itselläni ole puutavaraa joten lahjoitukset olivat arvokkaita ja niistä syntyy vielä monta asiaa nukkekotiini.
Mestari jatkoi työtään kotonani. Tässä suunnitellaan lattiaa paikalleen. Kuten isäni sanoi, taitaa nukkekotiharrastus olla pahasti tarttuvainen tauti kun alati järkevä äitinikin väänsi nukkekodin lattiaa niin ettei meinannut kahville malttaa istahtaa.
Päivän puurtamisen jälkeen talo oli harjassa ja sisustaminen voi alkaa. Suuret kiitokset äidille !
Täytyy vain toivoa, että selkäongelmiini tulisi apua. Tällä erää kun joudun jättämään talon odottamaan ja keskittymään edelleen pääasiassa sairastamaan ja kirjoittamaan sivujani läppäri mahan päällä sohvalla maaten.
Kommentit