Sain viime talvena Nukkis-kerhon kaverilta Tiinalta tarvikevaoihdon yhteydessä pienen pienen virkkuukoukun ja uskomattoman ohutta lankaa. Lupasin, että lahjat eivät jää kaappiin pölyttymään ja nyt ylpeänä esittelen lopputuloksen.

Ensin piti etsiä riittävän vahvat lukulasit, että oli edes teoreettisesti mahdollista nähdä silmukan paikka. Sitten harjoittelu tuotti monta sotkukasaa ja epämääräistä tekelettä, mutta lopulta sain aikaiseksi alla olevat pikkuliinat, joista olen erityisen ylpeä.

Vaalenpunaisesta langasta tein liinoja Mary Oljen oivilla ohjeilla.

Sinisen liian ohjeen kopioin Nukkis-kerhossa Nallulta.

Kun olin yhden rajani taas ylittänyt, oli yritettävä seuraavaa. Nämä valmispaketeista pistellyt kirjotyynyt vaativat jo suurennuslasin käyttöön ottamista, mutta niinpä vain valmista tuli näistäkin. Miten hienoa, että ihminen voi tuntea tällaista onnistumisen iloa (tosin puoliso ei oikein ymmärtänyt hehkutustani, miten nyt noin pienistä tekeleistä aikuinen nainen voin tuolla tavoin intoilla...)

Ruusu on ensimmäinen työni ja ehkä sen vuoksi minulle erityisen mieluinen.